Kielipolitiikka kaatoi kouluhankkeen
Helsinkiin on jo kauan suunniteltu pohjoismaista, kaksikielistä koulua. Konkreettinen avaus tuli tammikuussa, kun Helsingin opetusvirasto esitti, että Jätkäsaareen rakennettava koulu olisi pohjoismainen. Kyseessä oli ainutlaatuinen hanke, jossa kaavailtiin, että suomen- ja ruotsinkieliset saataisiin kerrankin samaan koulurakennukseen.
Koulussa olisi siis ollut suomenkielisiä, kaksikielisiä ja ruotsinkielisiä oppilaita. Ruotsinkielisille oppilaille oli suunnitelmissa varattu 20 prosenttia oppilaspaikoista (noin 165 paikkaa). Esityksellä olisi saatu merkittäviä tilasäästöjä ja opetusta olisi voinut järjestää kustannustehokkaasti eri kieliryhmien välillä.
Mutta sitten tapahtui jotain.
Ironista, mutta pohjoismaisen hankkeen kiihkeimmät vastustajat löytyivät ruotsinkielisistä päättäjistä.
Ruotsinkielisten vanhempien ankara painostus alkoi. Punavuoressa Cygnaeus lågstadieskolan pihalla järjestettiin maaliskuussa mielenosoitus. Punavuorelaiset vanhemmat väittivät, että kaksikielisessä koulussa heidän lastensa ruotsin kielen taito heikkenisi. Puhumattakaan siitä, että heidän suomenruotsalainen identiteettinsä hukkuisi, jos lapset olisivat samassa koulussa suomenkielisten lasten kanssa.
Etelä-Helsingin ruotsinkielisten koulujen varsin kiihkomielisissä johtokuntien lausunnoissa julistettiin, että hankkeella olisi tuhoisa vaikutus ruotsin kielelle ja että yksikielisiä ruotsinkielisiä kouluja tarvitaan ylläpitämään ruotsin kielen vahvaa asemaa. Päätöksentekijöitä haukuttiin ”ennenkuulumattomasta lyhytnäköisyydestä” ja ”ajattelemattomuudesta”.
Pelättiin, että Jätkäsaareen siirtyvät ruotsinkieliset oppilaat voisivat aiheuttaa Etelä-Helsingissä koulujen yhdistämisiä. Täytyy kuitenkin muistaa, että Helsingissä ruotsinkieliset koulut ovat oppilasmääriltään (ja luokkakooltaan) selvästi pienempiä kuin suomenkieliset. Viime vuosien koulujen lakkautukset ovat kohdistuneet pitkälti suomenkieliselle puolelle.
Lopputulos: opetuslautakunnan ruotsinkielinen jaosto tyrmäsi hankkeen. Jätkäsaareen ei tule ruotsinkielisiä eikä kaksikielisiä oppilaita. Ruotsinkieliset onnistuivat pitämään pienen ja suljetun yhteisönsä erillään suomenkielisistä oppilaista.
Toni Ahva
opetuslautakunnan varajäsen
P.S.
Helsingin Sanomat ennusti lopputuloksen pääkirjoituksessaan jo 15.12.2013:
”Suomenruotsalaisten perinteinen kouluajattelu on perustunut siihen, että lapsille täytyy tarjota omakielinen kouluympäristö, jossa ruotsia käytetään tunneilla ja välitunneilla, jotta kielitaito ja identiteetti kehittyisivät vahvoiksi suomenkielisen valtakulttuurin paineesta huolimatta.”
Päivää, jolloin ruotsin- ja suomenkieliset lapset voisivat leikkiä välitunnilla yhdessä, tuskin siis tullaan vähään aikaan näkemään.
Tälle suomenruotsalaisten politiikalle on oma nimikin. Arctic apartheid.
Ilmoita asiaton viesti
Fy fan!
Ilmoita asiaton viesti
”RKP:ssa kehitettiin niin kutsuttu ”Allardtin-Taxellin paradoksi”. Se tarkoittaa kaksikielisyyden ajamista suomenkielisten suhteen, mutta yksikielisten ruotsinkielisten instituutioiden säilyttämistä ja vaalimista. Kielikylpy sopisi näin ollen vain kieli-enemmistölle.”
http://www.pakkoruotsi.net/kaksikielisyys.shtml
Ilmoita asiaton viesti
Tällaisella touhulla ruotsinkieliset tekevät enemmän vahinkoa itselleen kuin suomenkielisille. Heidänkin olisi hyvä tajuta, että kaikkien yhteinen etu olisi kielten rinnakkaiselo ja siirtyminen vapaaehtoiseen ruotsiin. Tällainen kielipolitiikka ei hyödytä ketään.
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsalaisia on tuossa lahden takana puolitoistakertainen määrä kaikkiin suomenkielisiin suomalaisiin nähden. Silti heitä kohdellaan tällä puolen lahtea uhanalaisena vähemmistönä. Vähän kuin Suomen sudet, vaikka itärajan takana niitä on tuhansia.
Ilmoita asiaton viesti